Lineaaritaloudesta kiertotalouteen siirtyminen haastaa yhteiskuntia, mutta on välttämätöntä resurssien riittävyyden turvaamiseksi. Eri lähteiden mukaan rakentaminen synnyttää globaalisti noin 40 % kaikista jätteistä ja vastaa noin 50 % luonnonvarojen kulutuksesta, kuten kiviaineksen, metallien ja biomassan käytöstä. Kestävän luonnonvarojen käytön näkökulmasta rakentamisen rooli on merkittävä. Suomessa kansallisena tavoitteena on kierrättää ja uudelleen käyttää 70 % rakennus- ja purkujätteestä, mutta tästä tavoitteesta ollaan jäljessä.
Rakennus- ja purkujätteen uudelleenkäytön merkitys korostuu myös lainsäädäntöhankkeissa. EU:n taksonomia-asetus on ollut jo vuosia voimassa ja sitä on päivitetty lähes vuosittain uusilla delegoiduilla asetuksilla. Ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan uutta kiertotalouslakia. Lainsäädännön keskeneräisyys on johtanut siihen, että kestävän liiketoiminnan kehittämisen edellytykset ovat pahasti käymistilassa.
Nykyisellään tuotteiden kiertotaloustuotteiden hyväksyttävyys todetaan hanke kerrallaan rakennuspaikkakohtaisena hyväksyntänä, mikä heikentää mahdollisuuksia esimerkiksi rakennus- ja purkujätteen jalostamiseen uusiksi rakentamisen tuotteiksi. Tuotehyväksyntämenetelmä tuotteiden jätestatuksen poistamiseksi olisi tärkeä kehitysaskel. Lisäksi on tarpeen kehittää muita prosesseja, jotta rakentamisen kiertotaloutta voidaan toteuttaa teollisessa mittakaavassa. Tämä olisi ensimmäinen askel kohti kierrätettyjen tuotteiden markkinan muodostumista, mikä on edellytys sille, että uusiotuotteiden käytön määrällinen tavoite rakentamisessa saavutetaan.
Toteutuuko jätehierarkia käytännössä? Keskeisin ja konkreettisin taksonomian mukaisuuden tavoite on vaatimus, jonka mukaan vähintään 70 % (painossa mitattuna) rakennustyömaalla tuotetusta vaarattomasta rakennus- ja purkujätteestä valmistellaan uudelleenkäyttöön, kierrätykseen tai muuhun materiaalin talteenottoon. Vaatimus on kuitenkin nurinkurinen: se mittaa vain syntynyttä jätettä. Rakentamismenetelmä, jolla syntyy vähemmän jätettä, voi pahimmillaan näyttäytyä taksonomian tavoitteiden valossa huonompana kuin menetelmä, joka tuottaa enemmän jätettä mutta paremmalla kierrätysasteella. Tämä on jätehierarkian periaatteiden vastaista.
Elementtirakentamisen keskeinen hyöty on se, että jätettä ei työmaalle juurikaan synny. Käytännössä syntyvä jäte koostuu lähinnä suojamuoveista, jotka voidaan paalata ja toimittaa kierrätykseen.
Uskomme vahvasti kierrätyksen merkitykseen ja haluamme olla mukana kehittämässä alaa. Konkreettisena askeleena Pälkäneen ja Vetelin tehtaat sopivat elokuussa jätehuollon hoitamisesta Revisol Oy:n kanssa. Tehtaiden jätteet lajitellaan noin kahteenkymmeneen eri jätejakeeseen. Revisol Oy:n laaja lajitteluverkosto varmistaa sen, että mahdollisimman suuri osa syntyneistä jätteistä päätyy kierrätykseen ja uudelleen raaka-aineiksi. Esimerkiksi bitumijäte ohjataan ensimmäistä kertaa uudelleenkäyttöön. Sopimuksessa on myös varauduttu siihen, että tavarantoimittajamme pystyvät tulevaisuudessa käyttämään jätevirtaa suoraan kierrätettyjen tuotteiden raaka-aineena.
Yhteistyön avulla LapWall pystyy tulevaisuudessa raportoimaan myös tehtailla syntyneen jätteen kierrätysasteen. Tämä lisää arvoketjun läpinäkyvyyttä ja antaa lisätyökaluja arvoketjun kehittämiseen.
Haastamme koko kiinteistöalaa hyödyntämään ja kehittämään keinoja jätteiden ohjaamisessa uusiksi raaka-aineiksi. Jätehierarkian mukaan meidän tulisi ensisijaisesti keskittyä jätteen synnyn minimointiin – ja siihen teollinen rakentaminen antaa erinomaisia työkaluja.
Lue lisää: