Rakennusalan tuottavuuden ja digitaalisuuden edistäminen ovat kulkeneet samalla, hitaalla kehitysurallaan, verrattuna niille asetettuihin suuriin odotuksiin. Kohteiden tietomallintaminen on käytännössä hankkeiden suunnittelun ensisijainen tapa, ja törmäystarkastelut mallissa ovat normaalia arkipäivää – eli hyviä asioita toimialalla on tapahtunut. Mallintamisen kehitystyö ja käytännöt ovat kuitenkin keskittyneet tilaajan ja pääsuunnittelijoiden väliseen kommunikaatioon ja aineiston tuottamiseen.
On hyvin harvinaista, että hankkeen IFC-malli esimerkiksi olisi sopimusasiakirja, vaan edelleen katsomme perinteisistä tasokuvista sen, mitä sopimukseen kuuluu. Toinen haaste on, että alkuperäistä mallia hyvin harvoin pystytään hyödyntämään arvoketjussa, ja esimerkiksi elementtitehdas joutuu usein aloittamaan oman tuotteensa mallintamisen tyhjältä pöydältä. Yleiset toimintatapamme eivät siis tue jo käytössä olevien työkalujen täysimääräistä hyödyntämistä.
Yksistään LapWall Oyj:n tuotantokapasiteetti yltää 700 000 neliöön vuositasolla, ja Pyhännän merkittävän tehdasinvestoinnin valmistuttua määrä kasvaa. Tämä tarkoittaa vuositasolla satoja hankkeita ja viikossa useiden hankkeiden aloittamista ja lopettamista. On tavallista, että hankkeen tuotantoaika voi olla esimerkiksi yhden viikon, mutta kohteen suunnitteluun voi kaikkine vaiheineen mennä kuukausia.
Suurissa volyymeissä käsin tai Excelillä työskentely ei ole yksinkertaisesti mahdollista. Tehtaan sisällä toiminnanohjausjärjestelmät ja sisäinen tuotannonsuunnittelu sisältävät merkittävän määrän automatiikkaa ja älyä – tämä mahdollistaa varastojen tarkan hallinnan ja tuotannon optimaalisen kuormittamisen. Tehtaan sisälläkin on kehittämisessä esimerkiksi tekoälyn ansiosta paljon potentiaalia, mutta merkittävin kehityskohde on hankkeen ja tehtaan välisen tietovirran automatisoinnissa ja tehostamisessa. Tästä hyötyisivät kaikki osapuolet, ja tämä on yksi keskeinen haaste rakennusalan teollistamisessa.
Tietomallin tyypillisesti sisältämä geometriatieto ei riitä tuotteiden valmistamiseen, vaan tehdas tarvitsee tiedon siitä, mitä vaatimuksia eri rakenneosilta kysytään. Tehdas osana omaa suunnitteluaan päättää, millä tuotteella mikin vaatimus täytetään. Tätä jalostuvaa valintaprosessia kutsutaan tuotetiedon rikastamiseksi. Alan kehittämisessä tulisikin keskittyä siihen, että alkuvaiheen vaatimusten määrittelytieto olisi vakiomuotoista ja koneluettavaa, ja tämä mahdollistaisi pitkällä aikavälillä prosessien automatisoinnin.
Tuotteelta vaadittavat ominaisuudet myös kasvavat jatkuvasti, ja tarve tiedolle tulee vain kasvamaan. Kärjistäen: ennen riitti tieto siitä, että onko tuote terveellinen ja turvallinen, ja kantavissa rakenteissa se, että kestääkö tuote suunniteltua käyttöä. Maailma on monimutkaistunut ja optimointiongelmaa ei enää ratkaise yksin ostohinta. Regulaatio ohjaa vähähiilisempään rakentamiseen ja ympäristöarvojen tietosisältö korostuu. Tuotetieto on siis osaltaan suunnittelun ohjauksen työkalu. Tulevaisuudessa tuotetieto muodostaa osan tuotteen arvosta.
Nykyhetkessä tietokantamuotoinen tuotetieto nopeuttaa työmaiden arkea, ja sähköpostilla lähetettyjen tuotehyväksyntätietojen koostaminen huoltokirja-aineistoon on käytännössä turhaa työtä. Tästä syystä osa urakoitsijoista on jo alkanut vaatimaan tuotetietoja tietokantaan tallennettuna.
Arvoketjun digitalisointi on monimutkaista ja yhteistyötä vaativaa työtä. Yksikään osapuoli ei voi yksin määritellä tietosisältöä, vaan kaikkien osapuolien on varmistettava, että määrittely sisältää tarvittavat tiedot. Toisaalta kaikkien osapuolten on kyettävä tekemään kompromisseja siinä, mitä yhteiseen määrittelyyn sisällytetään ja missä muodossa.
Hyvä esimerkki on Building Smart Finlandin (BSF) vuonna 2023 julkaisema ovien hankintapaketin käyttötapauskuvaus. Näennäisesti yksinkertaisen tuotteen – eli asuntoon tulevan oven – määrittelyyn vaadittiin 53-sivuinen asiakirja ja kuusi erillistä liitettä. Tämä kuvastaa yhteisesti sovittavien asioiden määrää, kun kaikki tuotteet käydään tulevina vuosina läpi.
Onnistuessaan määrittely mahdollistaa sähköiseen laskutukseen verrattavan viestipohjaisen tiedonvaihdon, jossa esimerkiksi edellä mainitun oven ostaminen voidaan toteuttaa automatisoidusti ilman, että määrälaskija on ensin laskenut ovi- ja ikkunakaaviosta ovien määriä ja pyytänyt niistä sitten erikseen tarjouksia. Onnistuessaan tämä vähentää dramaattisesti laskentaan ja hankintaan tarvittavaa aikaa, sekä poistaa merkittävän määrän inhimillisiä virheitä. Vaikka toteutus on vielä kaukana arkipäivästä, on potentiaali niin valtava, että sitä kohti tulee liikkua systemaattisesti.
LapWall pitää keskeisenä sitä, että digitaalisuuden edistämistä pidetään rakentamisen kehittämisen tärkeänä teemana. Tämä on perusta koko toimialan tuottavuuden ja teollistamisen parantamiselle. LapWall kantaa kortensa kekoon ja onkin osallistunut rahoittajana Puutuoteteollisuuden BIM- ja TIM-ohjehankkeissa vuosina 2023 ja 2025.
LapWall on nyt myös liittynyt Rakennustiedon tuotetietokantaan, ja jatkossa tuotteidemme keskeiset tuotetiedot löytyvät tietokannasta koneluettavassa muodossa.
Vuoden 2026 alusta liitymme Building Smart Finlandin toimintaan, ja tavoitteemme on osaltamme tuoda mukaan tuoteosavalmistajan näkökulmaa koko toimialan kehittämiseen.
Kirjoittaja: Sauli Ylinen, tuote- ja kehityspäällikkö, LapWall Oyj